8. syyskuuta 2010

Baffin Bay

68º 44.84 N, 62º 40.18 W


Kävimme Baffin Islandin rannan tuntumassa katsastamassa jääkarhuja, mutta sankka sumu esti jälleen näkyvyyden. Koska aikamme alkaa olla kortilla, päätimme suunnata Sareman keulan suoraan etelään. Palasimme näin ollen ulommas rannikosta yli kilometrin syvyiseen veteen, missä purjehtiminen on mukavampaa, eikä esteenä ole niin paljon jäävuoria kuin rannan läheisyydessä.
Sääennusteen mukaan odotettavissa oli 15 solmua lännestä, keskiviikkona kovan tuulen varoitus; 35 solmua luoteesta, jonka pitäisi keventyä alle 30 solmun, ja torstaina kevyttä tuulta. Taisi olla käyttämättömiä myötätuulia varastossa meitä varten enemmänkin, koska keskiviikkona hienon aamupäiväpurjehduksen päätteeksi jouduimme panemaan piihin 50 solmun luoteistuulessa. Nyt illalla tuulta on vielä 35 solmua, puuskissa yli 40. Pysymme piissä niin kauan, että tuuli on asettunut, nykyisen ennusteen mukaan siis huomiseen. Ajelehtimisnopeutemme on noin kaksi solmua, onneksi oikeaan suuntaan. Vaikka olemme syvässä vedessä, huomaa hyvin, että Baffin Bay on pieni meri. Aallokko on terävää, ja veneen liikkeet tämän takia äkkinäisiä.
Autopilottimme ryppyilee taas, se näyttää toimivan vain hyvällä säällä. Sitä taitaa jo vaivata vanhuus yhdessä magneettisen pohjoisnavan läheisyyden kera. Siinäkin on yksi syy odottaa parempaa säätä.


Sareman miehistö on jo ajatuksissaan Halifaxissa. Tämä viimeinen legi ei innosta, ja pienikin odotus harmittaa. Purjehtijan tärkeintä matkatavaraa, kärsivällisyyttä, tarvitaan nyt aimo annos!

6. syyskuuta 2010

Baffin Bay

71º 53.11’ N, 72º 07.70’ W


Viivyimme Pond Inletissä toisenkin yön. Ensimmäisen päivän tankkaus vei sen verran kauan, ettei aika riittänyt oikeastaan muuhun. Seuraavana päivänä Pekka huolsi koneen, ja Riitta hyödynsi hotellin langatonta yhteyttä ja latasi muutaman kuvan blogeihin. Iltapäivällä teimme yhdessä kyläkierroksen ja kävimme myös kirjastossa. Kirjaston lisäksi rakennuksessa on pysyvä inuiittien elämää, historiaa, asusteita ja tarvekaluja esittelevä näyttely. Siellä selvisi myös, että Pond Inlet on perustettu vuonna 1931 Hudson Bay Companyn kauppapaikaksi. Inuiitit ovat alkaneet muuttaa sinne vasta 1960-luvulla saadakseen lapsensa kouluun. Nyt se on noin 1000 asukkaan toimelias kylä.


Nostimme ankkurin aamulla täysin tyynessä säässä, mutta aamupäivän aikana tuuli virisi sen verran, että saimme jopa purjehtia muutaman tunnin ajan. Menimme mahdollisimman lähellä rantaa siinä toivossa, että olisimme nähneet eläimiä, mutta lähes jatkuva seuralaisemme sumu haittasi suuresti näkyvyyttä. Päästyämme Baffin Bayn puolelle jäävuoria näkyi joka puolella. Niitä oli varsinkin Baffin Islandin rantavesissä niin tiheässä, että päätimme purjehtia väljemmille vesille ja pysytellä noin viiden meripeninkulman päässä rannasta.


Meitä on useaan otteeseen varoiteltu ei niinkään jäävuorista vaan 'growlereista' ja 'bergy biteistä'. Kysyimme näiden eroa Peteriltä, joka kertoi, että molemmat ovat jäävuoresta irronneita lohkareita. Bergy bitit ovat pienimpiä kuin growlerit, mutta voimme kuulemma itse päättää, minkä kokoisia miksikin kutsumme. Molemmat ovat kuitenkin niin suuria, ettei niihin saa missään tapauksessa törmätä. Kuten kokemuksesta tiedämme, kaikki jäälohkareet eivät välttämättä näy tutkassa, mikä tekee yöpurjehduksesta välillä vähän turhankin hankalaa. Olemme päättäneet vähentää nopeuttamme yön pimeimpinä tunteina, jolloin mahdollinen törmäys jäähän aiheuttaisi mahdollisimman vähän vahinkoa. Ensimmäisenä yönä pienensimme nopeuttamme niin paljon, että autopilottimme menetti suunnan ja samalla toimintakykynsä. Mutta eiköhän muutaman yön harjoittelun jälkeen löydy se oikea ratkaisu jäävuorien joukossa purjehtimiseen, ainakin toivomme niin!

3. syyskuuta 2010

Pond Inlet

72º 41.76’ N, 77º 59.33’ W


Lähdimme Port Leopoldista myöhään iltapäivällä sankassa sumussa. Sumua riitti aina seuraavaan aamuun, jolloin se viimein väistyi, ja aurinko tuli esiin pilvien takaa. Moottoripurjehdimme mukavassa myötäisessä Baffin Islandin rannikkoa pitkin ja ihailimme oikealla puolellamme kohovia Borden Peninsulan pystysuoria, rapautuneita kallioita. Aina silloin tällöin horisonttiin ilmestyi valkoinen piste, jonka koko kasvoi sitä mukaa kun välimatka pieneni. Olimme tulleet jäävuorialueelle!


Illan pimetessä käännyimme Lancaster Soundista Navy Board Inletiin, jonka kapeaa ja kiemurtelevaa väylää moottoroimme läpi yön. Seuraavana iltapäivänä laskimme ankkurin Baffin Islandin pohjoisreunassa olevan Pond Inletin rantaan noin 10 metrin syvyyteen.


Järjestimme välittömästi tankkauksen, mikä olikin varsinainen syy tänne tuloomme. Pond Inletin kylässä ei ole minkäänlaista satamaa eikä laituria, joten tilasimme tankkiauton rannalle. Täytimme siellä jerrykannumme, kuskasimme kannut jollalla veneelle, tyhjensimme ne tankkiin, veimme kannut takaisin rantaan, jossa ne täytettiin uudelleen ja niin edelleen. Tuuli oli noussut iltapäivän aikana niin, että se synnytti epämiellyttävän aallokon. Seitsemän täyden kannun kanssa rannan tyrskyistä irrottautuminen oli märkää puuhaa, ja täysien kannujen nosto aallokossa uimatasolle varsinaista tasapainoilua. Neljän edestakaisen rundin jälkeen olimme saaneet kaikkiaan 607,1 litraa dieseliä, josta noin puolet kaadettiin tankkeihin ja toinen puoli jäi kannelle jerrykannuihin. Olimme nyt valmiina lähtöön, jos tuuli jatkaisi nousuaan. Sen sijaan tuuli tyyntyi illan aikana kokonaan, ja päätimme jäädä yöksi ankkuriin.


Aamulla on tarkoitus vielä käydä kaupassa ja etsiä nettiyhteys. Iltapäivällä nostamme ankkurin ja jatkamme matkaa kohti Baffin Bayta toivottavasti sääennusteen mukaisessa myötätuulessa.

1. syyskuuta 2010

Port Leopold

73º 51.994’ N, 90º 18.303’ W


Erebus Bayhin meno ei onnistunut, koska Barrow Straitissa oli edessämme lähes yhtenäinen jääkenttä, joka ulottui Somerset Islandista Resolutin suuntaan, ehkä Resolutiin saakka. Näimme kyllä mahdollisia reittejä jäiden keskellä, mutta emme tienneet kuinka leveä jääkenttä oli, emmekä halunneet ottaa sitä riskiä, että juuttuisimme jäihin. Käytimme jo Alaskasta tuttua periaatetta ja menimme suhteellisen lähelle rantaa. Siellä reitti oli helppo löytää, ja jääkenttä oli siellä myös varsin kapea. Näimme jonkin matkan päässä uuden jääkentän, joten oli yksinkertaisinta seurata Somerset Islandin rantaa ja unohtaa Erebus Bay. Päätimme näin ollen pyrkiä Somerset Islandin koilliskulmassa olevaan Port Leopoldiin. Tuuliennuste oli myös puolellamme, ja oletimme Prince Regent Inletin jäiden siirtyvän itäreunaan ja jättävän tulevan ankkuripaikkamme vapaaksi.


Saimme purjehtia muutaman tunnin hienoa lähes 7 solmun nopeutta, mutta sitten matka muuttui taas moottoroinniksi. Tuulimittarin suhteellisen tuulen lukema oli lähes sama kuin nopeutemme. Prince Leopold Islandin ja Somerset Islandin välissä tuuli muuttui taas vastaiseksi, mutta meille niin tuttu sumu pysyi onneksi poissa.
Lähestyessämme Port Leopoldia meillä oli suuria hahmotusvaikeuksia. Lahden suun näkeminen korkeiden vuorenseinämien välistä oli lähes mahdotonta, mutta nykytekniikka eli elektroninen kartta ja tutka helpottivat tilannetta suuresti. Ankkuroimme noin 10 metrin syvyyteen lahden perukoille. Lahden aukko on etelään, sen itä- ja länsireunoilla on korkeat vuoret, mutta pohjoisen puolen kannas on varsin matala. Karulla kannaksella seisoo pieni, ränsistynyt talo. Ihmettelimme, kuka sen on rakentanut, milloin ja mihin ihmeen tarkoitukseen.


Saimme nukkua rauhassa ja pitkään, koska tuuliennuste oli ”light” ja ankkuripaikkamme tavattoman suojainen. Aamulla otimme fokan nostimen alas. Riitta kävi mastossa ihailemassa maisemia ja sitomassa köyden Profurlin nostimeen. Fokan alastulon syyksi paljastui katkennut sakkeli. Ensin kuvittelimme sakkelin olleen hyllytavaraa, mutta siitä löytyikin leima W FRANCE.


Jouduimme käyttämään moottoria Peel Soundin puolella niin paljon, että polttoainevarantomme alkavat loppua. Seuraava pakollinen pysähdyspaikkamme tulee olemaan noin 240 mailin päässä oleva Pond Inlet, jossa pysähdymme tankkaamaan.

30. elokuuta 2010

Peel Sound

72º 43.78’ N, 95º 43.73’ W


Larsen Soundin ja Franklin Straitin itäreunassa oli jäätön reitti, eikä keskellä väylääkään ollut enää kuin isoja lohkareita vanhaa jäätä. Meidän täytyi vastatuulen takia luovia väylää edestakaisin ja jouduimme näin väylän keskellä olevien jäiden joukkoon. Päivällä jäiden väistely oli helppoa, mutta yöllä se vaati erityistä tarkkaavaisuutta ja vähintäänkin kaksi silmäparia. Osuimme yhteen lohkareeseen, joka onneksemme ei ollut kovin suuri. Ääntä törmäyksestä kyllä lähti, ja tuntui kuin vene hajoaisi siihen paikkaan. Onneksi emme ole liikkeellä nykyaikaisella lasikuituveneellä!


Tuuli on valitettavasti jatkuvasti pohjoisesta, vaikkakaan tämä ei tullut meille yllätyksenä. Kymmenien vuosien aikana kerätyt tuulitiedot näyttävät kesällä ainoastaan pohjoisen puoleisia tuulia tälle alueelle. Vaikka purjeveneellä liikummekin, joudumme käyttämään paljon moottoria, jotta pääsisimme ylipäänsä eteenpäin. Pelkällä tuulivoimalla edettäessä, väylän purjehtimiseen ei yksi kausi riittäisi. Jääkartat näyttävät armottomasti, että oikotiemme Bellot Straitin itäpää on edelleen jäiden tukkima. Olemme nyt matkalla Somerset Islandin ympäri Peel Soundin kautta Barrow Straitiin. Vastatuuli on ollut jatkuvasti 15 - 25 solmua, mikä yhdessä virtausten kanssa tekee menosta kuoppaista.
Kuulimme Peteriltä, että ranskalainen extreme-matkaaja Mathieu Bonnier on matkalla koiransa Ticon kanssa soutuveneellä Grönlannista Cambridge Bayhin (http://www.expeditiontico.com). Mathieu kutsui meitä VHF:llä Tasmania Islandin eteläpuolella Franklin Straitissa, josta otimme hänet kyytiin. Vietimme mukavan parituntisen vaihtamalla väylä-tietoja ja kuuntelemalla Mathieun kertomuksia hänen ihmeellisistä matkoistaan. Etenimme hitaasti koko lounaan ajan hinaten perässämme Mathieun soutuvenettä. Noin 12 mailia etelämpänä Mathieu laskeutui takaisin veneeseensä ja jatkoi työlästä matkaansa kohti Cambridge Bayta.


Myös me olemme jatkaneet työläästi eteenpäin. Aurinko häipyi pian pilvien taakse, ja me etenimme hitaasti luovimalla sankassa sumussa Franklin Straitia ja Peel Soundia laidasta laitaan. Päästyämme aamulla Otrick ja Barth -saarten ja Somerset -saaren väliseen salmeen, sumu viimein hälveni ja aurinko valaisi maiseman. Näimme nyt ensimmäistä kertaa rannan, joka jylhyydessään toi mieleemme Alaskan. Moottoroidessamme rannan tuntumassa, Riitta kiikaroi kallioisia rinteitä ja näki jääkarhun. Etäisyys oli valitettavasti liian pitkä, jotta olisimme saaneet kunnollisia kuvia, mutta muistikuvia kertyi sen sijaan runsaasti.


Joudumme pysähtymään matkan varrella, mahdollisesti Erebus Bayssa, koska sisimmäisen keulavantin rullafokka romahti alas kesken halssinvaihdon. Mastosta täytyy hakea profurlin nostolaakeri, eikä kumpaakaan meistä kiinnosta mennä sinne merellä. Neuvottelut siitä, kumpi on se onnekas, joka nostetaan ankkuripaikassa mastonhuippuun, ovat vielä kesken.

27. elokuuta 2010

James Ross Strait

69º44.90' N, 96º01.22' W

Sekä Grib Filesin että Peterin antama eilinen tuuliennuste oli 25 solmua luoteesta yöksi ja sen jälkeen heikkenevää tuulta pohjoisesta, myöhemmin koillisesta. Eilinen jääkartta taas kertoi, että koko väylä on auki itäreunasta. James Ross Straitin länsipuolella sinisellä 1/10 -alueella on isommista jäistä varoittava symboli, joka merkitsee ”bergy bits” eli suuria lohkareita vanhaa jäätä, joita on syytä ehdottomasti välttää.


Larsen Soundin jääalueen itäisin kohta on 15 mailia Boothia Peninsulasta ja liikkeessä meistä poispäin lounaaseen. Bellot Strait työntää edelleen jonkin verran jäitä Peel Soundin puolelle, mutta niistä ei toivottavasti ole sanottavaa haittaa. Bellot Straitin itäpää, Prince Regent Inlet, sen sijaan on edelleen tukossa, joten Bellot Straitin kautta meno voidaan unohtaa.
Lähdimme Gjöa Havenista 26.8. klo 20.00. Kaikki lahdella ankkurissa olleet neljä venettä lähtivät samana päivänä, toiset länteen, me kohti pohjoista. Ensimmäisen yön ja aamun aikana tuuli on ollut 10-15 solmua vastaista. Olemme moottoripurjehtineet tähän asti ja joudumme luultavasti jatkamaan näin koko Peel Soundin matkan aina Barrow Straitiin saakka. Olemme edenneet James Ross Straitin kovissa virtauksissa välillä jopa yli 8 solmua. Virtausten nostattama aallokko on matalissa paikoissa toisinaan hyvinkin reipasta. Olemme onneksi tulossa väljemmille vesille nyt, kun virtaus on kääntymässä vastaiseksi.



Tapahtumia matkan varrelta: Gjöa Havenissa sytyttämämme ja siellä hyvin toiminut kamiina sammui yöllä halssin vaihdon yhteydessä, paukahti pari kertaa ja täytti veneen kitkerällä savulla. Luotettava webastomme sai takaisin vanhan tehtävänsä, ja kamiina saa jäädä toistaiseksi seinäkoristeeksi. Muutama tunti sitten autopilottimme päätti ryhtyä ohjaamaan Saremaa takaisin Gjöa Haveniin. Aikamme ihmeteltyämme totesimme, että se temppuilee vain Navigation-moodissa, siis silloin kun se ohjaa reittipisteeseen, mutta suostuu toimimaan keulasuunnalla eli Headingillä, näin ainakin toistaiseksi.

25. elokuuta 2010

Edelleen Gjöa Havenissa


Olemme edelleen ankkurissa Gjöa Havenin lahdella. Eilinen jää- ja sääkarttojen tutkiminen ja keskustelu Peterin kanssa johti ratkaisuun pysyä täällä odottelemassa parempaa keliä. Jäät ovat tällä hetkellä irti Boothia Peninsulasta, mutta tuuli tulee olemaan 25 solmua pohjoisesta, jopa hiukan luoteestakin, useamman päivän ajan. Se saattaa ajaa jäitä taas itään ja tukkia reitin. Tiedämme, kuinka nopeasti jäät voivat liikkua, eikä meillä ole pienintäkään halua jäädä niiden alle. Lisäksi Bellot Straitin itäpää on edelleen tukossa, ja Prince Regent Inletin koillistuulet työntävät jäitä jatkuvasti salmeen, mistä vuorovesi työntää niitä pitkälle Peel Soundiin. Moottorointi jäiden joukossa 25 solmun täysvastaisessa ei oikein kiinnosta, jos ei ole aivan pakko, eikä pakkoa ole näkyvissä vielä pitkään aikaan. Selvää on, että jäät sulavat vielä ainakin pari viikkoa, ja tilanne paranee.


Onnetonta on se, että uusi autopilotin pumppu olisi ollut täällä eilen, jos olisimme sen aikanaan tilanneet. Oletimme kuitenkin silloin, että pääsemme jatkamaan Gjoa Havenista lähes saman tien, emmekä halunneet jäädä odottelemaan pumppua. Autopilotti on testattu eilen ja se toimii. Polttoainesuodattimet on myös vaihdettu. Aikanaan Havaijilta saamamme likainen polttoaine näkyy vielä suodattimissa, mutta tilanne paranee joka vaihdon jälkeen. Olemme nyt 1000 polttoainelitran vaihtojaksossa.
Ruotsalainen Ariel 4 kuuden hengen miehistöineen saapui eilen ennen puolta päivää. Ruotsalainen Anna kahden hengen miehistöllä saapui eilen iltapäivällä ja puolalainen Solanas myöhemmin illalla. Lahdella on todennäköisesti ensimmäistä kertaa kaikkiaan neljä purjevenettä yhtä aikaa, ja pohjoismaat ovat vahvasti edustettuina.


Kävimme tutustumassa kunnantalolla Gjoa Havenin historiaan. Pormestarikin tuli kättelemään ja toivottamaan meidät tervetulleiksi. Kylällä järjestetään nyt parhaaseen sesonkiaikaan kaikenlaisia tapahtumia. Tänään taiteilija Tookie Pootoogook valmistaa kaiverrustöitä, ja Satii Gustaw neuloo lapasia ja hattuja. Huomenna pitäisi kaupungintalolla olla laajempikin kaiverrustöiden näyttely, mutta jätämme sen mielihyvin väliin, jos vaihtoehtona on päästä jatkamaan matkaa.
Illalla on taas jää- ja sääistuntojen aika. Odotamme kärsimättöminä uutta tietoa ja olemme valmiina lähtöön heti, kun kunnon sääikkuna aukeaa.