perjantai 9. heinäkuuta 2010

8. heinäkuuta 2010

Pribilof Islands, Saint Paul

57º07.516' N, 170º17.064' W

Jäimme Dutch Harboriin vielä muutamaksi päiväksi. Beringinmerellä oli sääennusteen mukaan reipasta pohjoistuulta (eli vastaista) sunnuntaihin saakka, eikä lähtö merelle kiinnostanut. Hyödynsimme ylimääräisen ajan tutustumalla kaupunkiin ja viettämällä aikaa paikallisten kanssa.


Riitta törmäsi ruokakaupassa suureksi yllätyksekseen ortodoksipappi Isä Andrew'hin, johon olimme tutustuneet jo kaksi vuotta sitten Sand Pointissa. Hän tuli seuraavana päivänä siunaamaan veneemme ja samalla meidät. Alusten siunaaminen on varsin tavallista Alaskassa. Muun muassa Kodiakilla järjestetään joka kevät yleinen kalastusalusten siunaustilaisuus. Tähän osallistuu kaksi ortodoksisen seurakunnan pappia, useita avustajia sekä satamamestari, joka laskee viimeiseen siunattavaan alukseen seppeleen, jossa on kaikkien edellisellä kaudella hukkuneiden kalastajien nimet.


Laiturin vastakkaisella puolella olevan kalastusaluksen kippari ja omistaja, islantilainen Kristjan, joka on asunut Unalaskassa yli 30 vuotta, kävi viihdyttämässä meitä muisteluillaan ja jutuillaan. Islantilaisena hänellä oli paljonkin sanottavaa entisen kotimaansa taloudellisesta nykytilasta sekä hollantilaisille ja englantilaisille riskirahoittajille maksettavista korvauksista. Kun puhe siirtyi tulivuoren purkauksen aiheuttamiin ongelmiin Euroopan ilmatilassa, Kristjan kertoi Englannin pääministerin soittaneen Islannin presidentillä ja karjuneen luuriin: I said cash, not ash!!!
Lähdimme Dutch Harborista viimein maanantaina iltapäivällä käytyämme ensin täyttämässä polttoainetankit. Tuuli oli 3-5 solmua eli jouduimme moottoroimaan koko matkan St. Paulille. The Deadliest Catch -ohjelman antama maine Beringinmerelle myrskyävänä kattilana sai näin aika pahan kolauksen. Ainoat mainittavat asiat matkan varrelta olivat windowsin aiheuttamat tietokoneongelmat, jotka onneksi saatiin selvitettyä, ja VHF:llä käyty keskustelu St. Georgen asukkaan kanssa ohittaessamme saaren itäkärjen. Matkan aikana tuuliennuste muuttui varsin rajuksi; Aleuteille 55 solmua ja Pribilofeille 35 solmua, tietysti vastaista. Päätimme näin ollen jäädä St. Paulille odottamaan tuulen kääntymistä. Saavuttuamme satamaan saimme varsin sekavan VHF-keskustelun jälkeen paikan kalanpurkauslaiturista. Satamaa laajennetaan ja ruopataan parhaillaan, ja hinaajat ja kaivinkoneponttoonit liikkuvat tarpeidensa mukaan. Paikka on siis varsin vilkas ja meluisa. Aallonmurtajalla oli kymmenkunta pohjanmerikarhua (turkishylje) toivottamassa meidät tervetulleiksi, ja muutama kävi myöhemmin satamassa tarkistamassa veneemme kiinnityksen.


St. Paul on luonnonsuojelualuetta, jonne sadattuhannet merilinnut saapuvat joka kesä pesimään ja joka on ehkä maailman tärkein turkishylkeiden lisääntymisalue. Tämän kaiken tiesimmekin, mutta emme sitä, että saarelle ei saa tuoda koiria. Latte parka, se saa seuraavan kerran astua kiinteälle maalle vasta päästyämme mantereen puolelle.
Olemme täällä tukevasti laiturissa ainakin lauantaihin asti, jolloin tuulen pitäisi hellittää ja muuttaa suuntaa meille sopivammaksi. Jos pääsemme viikonloppuna liikkeelle, meillä olisi aikaa poiketa Nomeen muutamaksi päiväksi. Nomesta kuulemamme kertomukset houkuttelevat ja polttoainettakin tarvitaan lisää, koska matkanteko näyttää tapahtuvan ainoastaan konevoimin.
Olemme pikkuhiljaa alkaneet perehtyä jääennusteisiin. Periaatteessa tilanne näyttää varsin selkeältä. Luoteisväylän länsiosissa lämpötilat ovat olleet normaalit tai jopa normaalia alempia, ja tästä johtuen Barrowin ja Tuktuyaktukin välinen osuus on vielä osittain jäässä. Itäosissa sen sijaan on ollut normaalia lämpimämpää, ja koska uutta jäätä, joka sitoisi vanhan jään, ei ole, tuuli saattaa kuljettaa vanhaa jäätä kriittisille alueille, ennen kaikkea Peel Soundiin. Kaikki tietysti riippuu tuulen suunnasta. Gjoa Havenin ja Bellot Straitin välillä tarvitsemme itätuulta muutamaksi päiväksi, jotta pystymme etenemään. Tässä vaiheessa meillä on tukenamme ainoastaan jääennusteet, mutta elokuun puolivälissä meillä pitäisi olla jo faktatietoakin, sillä silloin olemme itse paikanpäällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti