Miksi Luoteisväylälle?

Tapasimme vuonna 2008 Kodiakilla Roger Swansonin ja vaimonsa Gaynellin, Cloud Ninen omistajat, jotka olivat onnistuneet purjehtimaan Luoteisväylän idästä länteen edellisenä kesänä. Tätä ennen he olivat kahdesti joutuneet kääntymään takaisin hankalan jäätilanteen vuoksi. Samana kesänä seurasimme Unalaskassa, kun australialainen Berrimilla III:n kapteeni Alex ja Amodiñon espanjalainen kapteeni Juan perheineen laittoivat veneitään kuntoon Luoteisväylää varten. Meitä ajatus pohjoiseen menosta ei kuitenkaan tuolloin kiinnostanut, koska olimme päättäneet lähteä täysin päinvastaiseen suuntaan eli Etelämantereelle.


Olimme suunnitelleet lähtevämme Alaskasta kohti Etelämannerta kesällä 2010. Koska Suomi on allekirjoittanut Etelämannersopimuksen, käännyimme lainkuuliaisina kansalaisina Suomen ympäristöministeriön puoleen vuonna 2009 ja laitoimme purjehduslupa-asian vireille. Lupa-asiaa selviteltiin ministeriön kanssa kuukausia. Lopulta kävi selväksi, että luvan saanti oli tehty meille käytännössä mahdottomaksi. Koska emme kuitenkaan olleet vielä valmiita palaamaan tropiikkiin muiden pallonkiertäjien joukkoon, Luoteisväylä nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Olimmehan jo valmiiksi lähes sen länsipäässä, eikä toista tilaisuutta enää tulisi.
Valmistelut ovat nyt jo pitkällä. Varustelu, niin veneen kuin miehistönkin, on vaatinut runsaasti suunnittelua ja uusia hankintoja. Tämä kaikki on ollut tavallistakin hankalampaa, koska vene on USA:ssa ja me Euroopassa. Aikaa veneen kunnostamiseen on paikan päällä runsas kuukausi edellyttäen, että ilmatilat pysyvät auki riittävän kauan, jotta Pekka pääsee lähipäivinä lentämään Alaskaan.
Suunniteltu lähtö Sewardista on kesäkuun alkupuolella ja, jos kaikki menee hyvin, meidän pitäisi olla Halifaxissa, Nova Scotiassa, syys-lokakuun vaihteessa.