27. kesäkuuta 2010

Dutch Harbor

53º54.379' N, 166º30.634' W


Lähdimme Sand Pointista 23.6. illalla kohti Unalaskaa ja Beringinmerta. Alkumatka oli mukavaa purjehdusta, tosin koneen auttamana. Jokusen tunnin kuluttua jouduimme kuitenkin turvautumaan pelkkään moottorointiin tuulen loputtua kokonaan. Jatkoimme siis rasvatyynessä, vaikka tuuliennuste alueelle oli 20 - 25 solmua idästä! Unimak-saaren lounaiskulmassa saimme jälleen tuulta, saaren takaa sivultamme 35 solmun voimalla. Matka eteni nyt liiankin nopeasti, ja olimme Unimak Passissa aivan liian aikaisin. Tuuli oli myös pikku hiljaa kääntynyt salmen suuntaiseksi eli suoraan vastaiseksi. Koska piihin menoon ei ollut tilaa, luovimme salmen reunaa edestakaisin, kunnes virtaus muuttui myötäiseksi ja pääsimme viimein salmen läpi Beringinmerelle. Akun ja Akutan saarten voimakkaat vuorovesivirrat hidastivat myös etenemistämme pahasti. Päästyämme väljemmille vesille alkoi matka lopulta joutua, vaikka tuntuikin siltä, että tuuli kääntyi mukanamme pysyen koko ajan vastaisena.
Laivaliikennettä salmessa oli kuin Englannin kanaalissa, suuria Aasian liikenteen konttilaivoja lähes kaikki.



Saavuimme Dutch Harboriin lopulta lauantaina iltapäivällä. Saimme paikan hinaajan kyljestä spitin laiturista, samasta jota käyttävät Deadliest Catch tv-sarjan rapulaivat. Kylälle on matkaa muutama kilometri, mutta ship supply -kauppa on varsin lähellä. Yllätykseksemme havaitsimme olevamme ainut vieraileva purjevene. Satamamestarin mukaan vain kolme venettä on käynyt tänä vuonna ennen meitä. Isompaa ruuhkaa ei siis ole.

23. kesäkuuta 2010

Sand Point

55º20.015' N, 160º29.870' W

Kathy ja Vic olivat vastassa saapuessamme ja ohjasivat meidät ainoaan vapaaseen laituripaikkaan Samba-nimisen Nordhavn-moottoriveneen viereen. Natasha ja Josh olivat tulleet samaa matkaa Port Wrangelista Kathyn ja Vicin kanssa ja olivat myös matkalla samaan suuntaan eli Dutch Harboriin päin.
Seuraavana aamuna Kathy tuli kertomaan, että hän oli saanut viereisestä kalapaatista ison kuningaslohen, ja että Natasha oli luvannut tehdä siitä aterian koko joukolle. Illalla kokoonnuimmekin Sambaan seurustelemaan ja nauttimaan Natashan valmistamista herkuista. Loput valtavasti kalasta jaettiin veneiden kesken.
Tiistaina vuokrasimme yhdessä auton, jolla saimme hoidettu tarpeelliset hankinnat ja kuljetukset. Illalla menimme vielä joukolla syömään kiinalaiseen ravintolaan, mutta nyt sosiaalinen elämä on tältä erää loppu. Natasha ja Josh lähtivät jatkamaan matkaa aikaisin tänä aamulla, ja Kathy ja Vic muutama tunti heidän jälkeensä. Me lähdemme myöhemmin illalla ja jatkamme näillä näkymin suoraan Dutch Harboriin.



Olemme suureksi harmiksemme törmänneet jo täällä netti-ongelmiin. Rantakahvilan internet-yhteys toimi on-off -periaatteella, kauempana kylällä olevan kahvilan yhteys oli taas ajoittain kuin kohmeessa. Ehkä erikoisin paikka oli satamamestarin toimiston alakerta, jossa betonilattialla istuen saattoi hyödyntää seinän takana olevasta puusepänverstaasta tulevaa signaalia. Tämäkin yhteys oli kuitenkin niin hidas, ettemme saaneet edes kaikkia sähköpostejamme auki. Sand Pointista eteenpäin tilanne ei suinkaan parane, joten joudumme ilmeisesti siirtymään piakkoin pelkkiin teksteihin, jotka voimme onneksi lähettää suoraan veneestä.

18. kesäkuuta 2010

Amalik Bay

58º05.344' N, 154º29.229' W



Lähdimme aikaisin tiistaiaamuna Kodiakilta kohti Shelikofin salmen toisella puolella olevaa Amalikin lahtea. Kapean Whale Passagen ajoitus osui oikeaan, ja saimme myötävirran avuksemme. Ainoa haitta oli se, että tuuli oli aivan vastainen. Luoviessamme hitaasti pitkin Kupreanofin salmea, bongailimme siellä täällä pintaan nousevia sillivalaita ja pinnalla kelluvia merisaukkoja. Kylmän viiman takia Latte puettiin ensi kertaa alaska-vaatteisiin, jotka osoittautuivat hieman liian suuriksi. Tassut hävisivät lahkeiden sisään, ja koiraparka oli lähes liikuntakyvytön. Pekan kavennettua lahkeet teipillä, tilanne korjaantui oleellisesti.


Kupreanofin salmen noin 30 solmun vastatuuli jatkui koko Shelikofin salmen ylityksen ajan. Vasta lähes 24 tunnin ryskytyksen jälkeen laskimme ankkurin tuttuun paikkaan Amalikin lahden suojaiseen pohjukkaan. Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme kalastamaan ja katsomaan karhuja. Lahtea ympäröivillä rannoilla oli yhteensä 20 harmaakarhua, joista viisi emokarhua pentuineen. Oli alaveden aika, ja kaikki karhut olivat kaivamassa rantamudasta huotrasimpukoita, jotka ovat niiden pääasiallinen proteiinilähde ennen lohikauden alkua.


Kävimme myös Geographic Harborissa ja totesimme olevamme ainoa vene koko alueella. Palatessamme poikkesimme hyväksi tietämäämme rock fish -paikkaan. Ennen kuin pilkki oli ehtinyt pohjaan, koukuissa oli jo kiinni kaksi kalaa. Ja ennen kuin Riitta oli ehtinyt sanoa, että oikeastaan kaksi kalaa riittää, Pekka oli pudottanut pilkin takaisin veteen, ja siinä oli taas kaksi kalaa. Saimme näin neljä kalaa alle kahdessa minuutissa. Savustettu rock fish oli erinomaista, vaikka kalastusnautinto jäikin lyhyeksi. Pudotimme vielä illalla Sareman perästä pohjapilkin, ja aamulla siinä oli pari kiloinen turska. Hyvä niinkin, vaikka yritimmekin kalastaa ruijanpallasta. Turska nautittiin seuraavien päivien aikana sekä savustettuna ja keittokalana.


Perjantain sääennuste oli vihdoin suotuisa eli itätuulta, ja päätimme jatkaa suoraan Sand Pointiin. Nostimme ankkurin iltapäivällä käytyämme ensin ottamassa viimeiset kuvat rannan karhuista ja kalastamassa rock fishejä matkaevääksi. Ajaessamme ulos Amalikin lahdelta näimme sen suulla useita harmaavalaita, jotka olivat palanneet tutuille kesälaitumilleen. Alkumatkasta saimme nauttia purjehtimisesta kokonaista kahdeksan tuntia, mikä on Alaskassa enemmän kuin harvinaista. Tämän jälkeen tuuli tyyntyi lähes kokonaan, ja jatkoimme moottoroiden kohti Sand Pointia, jonne saavuimme myöhään sunnuntai-iltana.

14. kesäkuuta 2010

Kodiak 14.6.2010

Viikko Kodiakissa on kulunut mukavasti. Rästiin jääneitä töitä on tehty paljon, tosin ei vieläkään kaikkia. Moottorille on tehty kaikki voitava, sisimmäinen keulastaagi on myös asennettu uudestaan, mastoportaat ylettyvät nyt ylempiin saalinkeihin ja tuulimittarin anturi on vaihdettu toimivaan. Valkopäämerikotkilla on tapana istahtaa mastojen huippuihin, siinä ehkä anturin rikkoutumisen syy. Vähitellen kaikki tarvittava tai siksi luulemamme alkaa olla koossa. Marty lahjoitti meille vielä viisimetrisen, alumiinisen jääkeksin läksiäislahjaksi.
Kävimme pari iltaa sitten Marionin ja Martyn luona kuningasrapuillallisella. Ravut olivat Shelikof Straitista noin 300 metrin syvyydestä pyydettyjä ns. kultaisia rapuja. Olimme aikaisemmin luulleet, että kuningasrapuja pyydetään vain Beringinmereltä.
Tarkoituksemme oli lähteä tänään iltapäivällä, mutta kuultuamme sääennusteen, pistimme suunnitelmamme uusiksi. Aleuteille saakka on voimassa ”Gale Warning” lounaasta, siis suoraan vastaista. Vasta perjantaiksi luvataan kevyempää keliä. Päätimme näin ollen lähteä aikaisin huomisaamuna Whale Passagen kautta Shelikof Straitin toiselle puolelle Amalik Bayn pohjukkaan odottelemaan parempaa keliä.

8. kesäkuuta 2010

Kodiak 8.6.2010

57º47.212' N, 152º24.538' W

Kuukausi Alaskassa kului liiankin nopeasti venettä kunnostaessa. Sää suosi niin, että maalauskin onnistui. Islannin tuhkan aiheuttama vajaan viikon viivästys tosin tuntui pitkinä työpäivinä. Vene laskettiin veteen 27.5., ja Riitta ja Latte saapuivat kaksi päivää tämän jälkeen. Ystävämme Paul lainasi autoaan sekä lentokenttämatkaan että ostosten tekoon. Mark Gustafson toimi Anchoragessa paikallisoppaanamme ja saimme käyttää myös hänen Costco-korttiaan, jolla ostimme purkki- ja kuivamuonaa kolme suurta kärryllistä, yhteensä useita satoja kiloja. Kathy ja Vic olivat myyneet talonsa Girdwoodissa, ja saimme heiltä autotallin tyhjennyksen yhteydessä lähes 20 jerrykannua polttoainetta varten. Ne on nyt kiinnitetty kannelle molemmin puolin kaiteisiin. Kaikki tämä on kasvattanut veneen painoa yli kahdella tonnilla, ja lisää tavaraa on vielä hankittava.
Olimme valmiit lähtöön jo 3.6. mutta Alaskan lahden myrsky piti meidät Sewardin satamassa vielä pari päivää. Pääsimme viimein lähtemään 5.6. Ensimmäinen legimme oli peräti 9 mailia Thumb Coveen, josta jatkoimme seuraavana aamuna kohti Kodiakia. Sääennuste oli 20 solmua idästä, mutta kuten Alaskassa usein käy, suurimman osan matkaa oli lähes tuuletonta. Vanha maininki suoraan sivusta sen sijaan teki menon melkoisen rullaavaksi. Ensimmäinen yöpurjehdus puolentoista (Latten lähes neljän) vuoden jälkeen ei onneksi tuottanut vaikeuksia. Kaikki näyttää veneessä toimivan hyvin. Ja jääpotkuri tuntuu antavan hyvän nopeuden. Kiitos Mepratuotteelle erinomaisesta hinnoittelusta!


Saavuimme 7.6. alkuillasta Kodiakin satamaan, jossa Kathy ja Vic sekä satamamestari Marty olivat meitä vastassa. Viivymme täällä muutaman päivän jatkaen veneen kunnostamista ja varustelua. Olimme tilanneet joitakin varaosia suoraan Kodiakille, koska emme halunneet jäädä odottelemaan niitä Sewardiin. Joten aika ei tule pitkäksi, vaikka seuraava sääikkuna länteen lienee vasta viikonloppuna, jolloin jatkamme matkaa Aleuteille.