64º03.871' N, 165º36.826' W
Matka St. Paulilta oli turhauttava; ei tuulta, ei lintuja, ei kalaa ja tietysti vastavirta. Saavuimme torstaina 15.7. iltapäivällä pari vuotta sitten uusittuun Nomen satamaan. Suojaisampaa paikkaa tuskin löytyy, mikä on erinomaista, koska satamamestarin mukaan seuraavana päivänä olisi tulossa myrsky. Saimme kylkipaikan korkeasta laivalaiturista. Veneemme kohdalla on onneksi portaat, joten pääsemme itse mukavasti maihin ja saamme Lattenkin joten kuten kannetuksi ylös ja alas. Maksoimme paikan koko viikoksi: 75 dollaria. Neljä päivää olisi jostain syystä maksanut 100 dollaria.
Laiturille nostettuna on norjalainen koillisväylän kautta tullut purjevene RX2, joka lähtee luoteisväylälle elokuussa. Vene on vahvistamatonta lasikuitua, sen potkuri on muovia, ja pohja on täynnä läpivientejä keulassa. Vaikuttaa siltä, ettei venettä olisi varusteltu lainkaan jääolosuhteisiin. Mutta Inmarsat antenni on lähes leveämpi kuin itse vene, ja kyljet on mainoksien peitossa eli sponsoreita näyttää riittävän. Tuli mieleemme, että onkohan meidän veneemme jääpotkureineen, mastoportaineen ja kaminoineen ylivarusteltu!
Paikallinen sanomalehti ”The Nome Nugget”, joka on Alaskan vanhin sanomalehti, mainostaa ilmestyvänsä päivittäin paitsi maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Paikallisradio kertoo kenellä on syntymäpäivät tai grillijuhlat, kuka on luvannut tuoda juhliin mitäkin, kuka ei ehdi tulla kotiin sovittuun aikaan ja muuta yleisesti tärkeää asiaa.
Nomen maine kullankaivuukaupunkina elää edelleen. Satamassa ja sen ympäristössä on valtavasti mitä mielikuvituksellisimpia kullankaivuulaitteita. Periaatteena niissä kaikissa on, että pohjasta pumpataan hiekkaa, josta vedellä erotetaan painavin osa, siis kulta. Kelluvat lautat ovat yleensä katamaraaneja, joissa imuputki lasketaan pohjaan ponttoonien välistä. Keskikannella on ”kullanerotuspöytä” ja takana hytti eli asunto-osa. Kaikissa pumppua käyttää iso dieselmoottori, ja sukeltajien ilmaa pumppaa pienempi kompressori. Haastattelemamme kullankaivaja kertoi, että heillä on yleensä 85 työpäivää vuodessa. Tänä vuonna sää on ollut niin hyvä, että sata työpäivää on mahdollinen. Pumppaus vaatii kaksi sukeltajaa yhtaikaa meressä, ja sukellusaika on neljä tuntia. Päivässä siis neljän sukeltajan porukalla voi pumpata kahdeksan tuntia. Eipä ole kadehdittava ammatti.
Meidänkin suunnitelmissamme (tosin ei Riitan) on mennä hankkimaan lisää matkarahaa huuhtomalla kultaa. Investointi on pieni, vain vaskoolin verran. Raportoimme tulokset myöhemmin.
Tuuli on ollut reipasta jo pari päivää. Aallokko ei onneksi tule satamaan sisään, ja tuuli on ollut meille sopivasta suunnasta painaen veneen keulaa laituriin. Koska vuorovesi on lähes olematon, ei fendarien kanssa ole ollut täällä ongelmia. Tuuli jatkuu ennusteen mukaan ainakin sunnuntaihin, ja pari viime päivää on ollut voimassa ”High Surf Warning”. Koska Beringinmeri on erittäin matalaa, itäosissa paikoittain jopa alle 20 metriä, maininki murtuu jo kaukana rannasta ja on vaarallinen. Kaikki, jotka ovat seuranneet The Deadliest Catch -sarjaa, tietävät miltä meri tällöin näyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti