53º30' N, 55º24' W
Jatkamme edelleen hidasta etenemistämme kohti etelää. Olemme olleet tarvittaessa ruorissa vuorotellen pari tuntia kerrallaan läpi vuorokauden. Aika tuntuu ehkä lyhyeltä, mutta pitkäkölisenä veneenä, jonka leveys on neljä ja puoli metriä, Sarema ei ole kovinkaan helppo purjehdittava. Tuuli, muutaman metrin maininki ja Labradorinvirta tempovat kaikki Saremaa eri suuntiin, ja ruorissaolija saa olla joka hetki tarkkana pitääkseen veneen oikeassa suunnassa. Parin tunnin ruorinpyörittämisen jälkeen olemme valmiit painamaan päämme tyynyyn välittömästi vuoron päätyttyä. Mutta sopivalla tuulikulmalla, kun purjeet on trimmattu oikein niin, että keulapurje vetää ja mesaani pitää suunnan, Sarema purjehtii itsestään, eikä meitä kumpaakaan kaivata sen ruoriin. Tällaisia päiviäkin on onneksemme ollut jo muutamia.
Mitä etelämmäs tulemme, sitä enemmän veneen ympärillä näkyy merilintuja; pikkukajavia, merikeijuja, kihuja, kiisloja, lunneja, jne. Olemme nähneet myös valaita lähes päivittäin. Eilen saimme vieraiksemme niin valaita, pyöriäisiä kuin delfiinejäkin. Lajien tunnistaminen ruorista käsin on tosin osoittautunut mahdottomaksi, samoin kuin valitettavasti niiden valokuvaaminen.
Vaikka olemmekin olleet enimmän aikaa vastatuulissa, ainakin toistaiseksi olemme välttyneet syysmyrskyiltä ja turhan kovilta tuulilta. Siirryimme Labradorinmeren keskeltä lähemmäs rannikkoa, koska alueelle oli annettu kovan tuulen varoitus, ja vältyimme näin 35 solmun myräkältä. Etenemme nyt rannikkoa pitkin kohti Fox Harbouria, jonne meidän pitäisi saapua huomenna iltapäivällä.
Vastatuulipurjehdus on verottanut polttoainevarojamme niin, että on jälleen aika tankkata. Fox Harbourista on enää kivenheiton matka Belle Straitiin eli enää muutama päivä, ja voimme lopultakin jättää Labradorinmeren epätoivoisen sekavat vedet taaksemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti