maanantai 21. kesäkuuta 2010

18. kesäkuuta 2010

Amalik Bay

58º05.344' N, 154º29.229' W



Lähdimme aikaisin tiistaiaamuna Kodiakilta kohti Shelikofin salmen toisella puolella olevaa Amalikin lahtea. Kapean Whale Passagen ajoitus osui oikeaan, ja saimme myötävirran avuksemme. Ainoa haitta oli se, että tuuli oli aivan vastainen. Luoviessamme hitaasti pitkin Kupreanofin salmea, bongailimme siellä täällä pintaan nousevia sillivalaita ja pinnalla kelluvia merisaukkoja. Kylmän viiman takia Latte puettiin ensi kertaa alaska-vaatteisiin, jotka osoittautuivat hieman liian suuriksi. Tassut hävisivät lahkeiden sisään, ja koiraparka oli lähes liikuntakyvytön. Pekan kavennettua lahkeet teipillä, tilanne korjaantui oleellisesti.


Kupreanofin salmen noin 30 solmun vastatuuli jatkui koko Shelikofin salmen ylityksen ajan. Vasta lähes 24 tunnin ryskytyksen jälkeen laskimme ankkurin tuttuun paikkaan Amalikin lahden suojaiseen pohjukkaan. Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme kalastamaan ja katsomaan karhuja. Lahtea ympäröivillä rannoilla oli yhteensä 20 harmaakarhua, joista viisi emokarhua pentuineen. Oli alaveden aika, ja kaikki karhut olivat kaivamassa rantamudasta huotrasimpukoita, jotka ovat niiden pääasiallinen proteiinilähde ennen lohikauden alkua.


Kävimme myös Geographic Harborissa ja totesimme olevamme ainoa vene koko alueella. Palatessamme poikkesimme hyväksi tietämäämme rock fish -paikkaan. Ennen kuin pilkki oli ehtinyt pohjaan, koukuissa oli jo kiinni kaksi kalaa. Ja ennen kuin Riitta oli ehtinyt sanoa, että oikeastaan kaksi kalaa riittää, Pekka oli pudottanut pilkin takaisin veteen, ja siinä oli taas kaksi kalaa. Saimme näin neljä kalaa alle kahdessa minuutissa. Savustettu rock fish oli erinomaista, vaikka kalastusnautinto jäikin lyhyeksi. Pudotimme vielä illalla Sareman perästä pohjapilkin, ja aamulla siinä oli pari kiloinen turska. Hyvä niinkin, vaikka yritimmekin kalastaa ruijanpallasta. Turska nautittiin seuraavien päivien aikana sekä savustettuna ja keittokalana.


Perjantain sääennuste oli vihdoin suotuisa eli itätuulta, ja päätimme jatkaa suoraan Sand Pointiin. Nostimme ankkurin iltapäivällä käytyämme ensin ottamassa viimeiset kuvat rannan karhuista ja kalastamassa rock fishejä matkaevääksi. Ajaessamme ulos Amalikin lahdelta näimme sen suulla useita harmaavalaita, jotka olivat palanneet tutuille kesälaitumilleen. Alkumatkasta saimme nauttia purjehtimisesta kokonaista kahdeksan tuntia, mikä on Alaskassa enemmän kuin harvinaista. Tämän jälkeen tuuli tyyntyi lähes kokonaan, ja jatkoimme moottoroiden kohti Sand Pointia, jonne saavuimme myöhään sunnuntai-iltana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti